Vehreä planeetta. Maa on kasvillisuuden peitossa, matalilla alueilla myös meri. Sinistä pilkahtaa sieltä täältä. Kaukaa katsoessa ei näy merkkejä ihmisasutuksesta. Ei suuria kaupunkeja, ei monikaistaisia moottoriteitä tai valtavia muureja. Ei tehtaiden savuja, ei saastuneita eikä aavikoituneita alueita. Ilmakehä on ehjä. Planeetta on myös ihmeen hiljainen kun on tottunut meidän lähes kaikilla taajuuksilla melua pitäviin planeettoihimme.
Silti tiedämme että planeetalla on pitkälle kehittynyttä älyllistä elämää. Parilla taajuudella se lähettää sanomaa. Ja se on ainoa mitä planeetasta ulospäin kuuluu, täysin luonnollisen taustakohinan lisäksi. Planeetta kutsuu muita olentoja tulemaan luokseen, oppimaan ja opettamaan. Se ei ainakaan tietääksemme aktiivisesti etsi muiden viestejä, toisin kuin me.
Kun menee lähemmäs planeettaa, voi nähdä pieniä kyliä, joiden ympärillä näkyy viljeltyjä ja eri vaiheessa olevia metsittyviä alueita. Jos on erityisen tarkka, voi havaita myös pieniä merkkejä suuremmista asutuskeskittymistä, jotka on huolellisesti mukautettu luontoon ja kätketty.
Asetumme kiertoradalle ja lähdemme tutkimaan planeettaa pienemmällä aluksella. Kierrämme hetken aikaa metsän yläpuolella, kunnes huomaamme kylän. Laskeudumme lähelle sitä, viljellyn alueen ulkopuolelle. Todettuamme ilman olevan meille hengityskelpoista, lähdemme tutkimaan kylää. Sää on aurinkoinen.
Kuljemme vuoroviljellyn alueen halki. Juuri nyt viljeltävänä olevaa aluetta näyttää olevan selvästi vähemmän kuin metsittymässä olevaa. Mutta metsässäkin näkyy hedelmäpuita ja todennäköisesti siellä on muitakin syötäviä kasveja, joten ruuasta ei tule pulaa vaikka viljelykset ovatkin pieniä.
Kylä näyttää erittäin hyvin järjestetyltä ja viihtyisältä. Talot on rakennettu puusta ja tiilistä. Muutamia puita kasvaa keskellä kylää. Ihmiset tekevät arkiaskareitaan. Työnjaossa on pieniä eroja sukupuolesta riippuen, miehet tekevät raskaampia töitä kuin naiset. Kaikki pitävät huolta lapsista ja kaikilta näyttää kesken työnkin löytyvän hetki aikaa leikkimiseen heidän kanssaan. Mutta kaikki tekevät oman osansa ja kaikki valmistuu ripeästi.
Ihmiset kiinnittävät meihin ja outoihin pukuihimme huomiota, osa näyttää jopa huvittuneilta. Meillä on tottakai päällä normaalit lähestymisasut, mutta näiden ihmisten vaatteisiin verrattuna ne varmasti näyttävät kummallisilta ja jopa epäkäytännöllisiltä tässä ympäristössä. Lämpötila on kohtuullisen korkea, täällä ei tosiaan tarvitse vaatteita suojaamaan kylmältä. Mutta myöskään jäähdytysyksikköjä ei tarvita, itseasiassa lämpötila tuntuu olevan lähes ihanteellinen. Ei ihmekään että havaitsimme tällä vyöhykkeellä olevan runsaimmin kyliä.
Kukaan ei yritä puhua meille...Kummallista. Yleensä meihin on kiinnitetty enemmän huomiota. Ahaa, tuolta näkyy tulevan roteva mies suoraan meitä kohti. On varmaan kylän johtaja. Hän viittaa meidät mukaansa...Kieli on aina alussa ongelma. Kuljemme ilmeisesti tuota pientä majaa kohden. Näyttää melko vaatimattomalta...Hämmästyttävää jos kylän johtaja asuu tuolla...
Tulemme majalle. Opastajamme menee sisään, mutta viittoilee meille että pysyisimme ulkopuolella. Siis odotamme. Ei parane loukata tuntemattomia...Nyt hän tulee ulos jonkun vanhan naisen kanssa. Varmaankin naisen maja. Tämähän on kummallista...Mies lähti juuri jonnekin eikä kiinnittänyt meihin enää mitään huomiota. Yleensä meidät on kyllä johdettu johtajan luokse, ellei sitten ole hyökätty suoraan kimppuun. Noh, katsotaanpa nyt miten käy. Nainen tarkastelee meitä. Nyt hän viittaa meitä seuraamaan itseään...
Kuljemme toiselle, hieman suuremmalle majalle. Vanhus johdattaa meidät sisälle. Todella mielenkiintoista...Tuolla pöydillä näyttää olevan tietokoneita. Ja tuo katossa oleva on varmasti sähkölamppu, vaikka nyt se ei olekaan päällä. On kai tarpeeksi valoisaa ilmankin...Mutta mistä ihmeestä he saavat sähköä?
Nainen tekee jotain yhdellä tietokoneista. Todella näppärän tuntuisesti, on selvästi tottunut käyttämään niitä. Nyt hän viittaa meidät koneelle. Ruudulla näkyy jotain kuvioita...Näyttää hämärästi tutulta...Nehän ovat samoja merkkejä joita oli viestissä. Nythän tämä käykin mielenkiintoiseksi. Pyydän kieliasiantuntijaamme käymään koneen ääreen, hän varmaan muistaa paremmin mitä teksti merkitsee.
Nainen tekee vielä koneella jotain...Hän näköjään avasi jonkinlaisen listan. Toisella puolella on tyhjää. Mitä kieliasiantuntijamme nyt tekee? Ahaa, listassa olevat oudot merkit ovat yksittäisiä sanoja ja hän arvelee, että meidän ilmeisesti pitää piirtää omat vastaavat sanamme niiden viereen. Kirjoittaminen ei tietenkään onnistu näillä oudoilla näppäimistöillä.
Tässä sitten odottelemme ja katselemme ympärillemme sillä välin kun kieliasiantuntijamme laittaa sanoja listaan. Meidät on jätetty yksin. Koneet poikkeavat jonkin verran omistamme, mutta ovat silti tunnistettavissa. Ikkunoissa näyttää olevan kauniita lasimaalauksia, jotka esittävät kukkia ja muita kasveja. Ulkoapäin niitä ei huomannut, mutta nyt niiden läpi loistaa auringon valoa. Osa ikkunoista on kirkasta lasia. Lasi näyttää samalta kuin ikivanha lasi, jota vielä on museoissamme. Se ei ole aivan tasaista. Juuri siitä päätellen se on nimenomaan lasia, ei muovia. Tosin kaikki täällä tuntuu olevan niin ekologista että se ei ole ihmekään. Muovia käytetään varmasti vain silloin kun se on selvästi käytännöllisempää kuin mikään ekologisempi vaihtoehto.
Aikaa kuluu...
Ahaa, nyt lista alkaa olla valmis...Vanha nainen on tullut takaisin rakennukseen. Hän tekee ensin hetken jotain edessämme olevalle koneelle nähtyään kieliasiantuntijan lopettaneen ja menee sitten istumaan toisen koneen ääreen. Menenpä katsomaan mitä hän tekee. Hänellä näyttää olevan esillä sama lista kuin meillä. Siinä on jopa meidän merkintämme. Hän varmaan talletti sen, nämä koneet on varmasti kytketty toisiinsa. Nyt hän näyttää käynnistävän jonkun ohjelman...
Muu ryhmä sanoo että meidän ruudullamme tapahtuu jotain. Sinne käynnistyy jonkinlainen ohjelma. Ja siihen tulee tekstiä, meidän merkkejämme! Heillä on varmaan jonkinlainen sanakirjaohjelma, joka pystyy tekemään listasta jonkinlaisen käännösohjelman. Kielioppi ei tietenkään toimi ja suurin osa ilmaisuista puuttuu koska viesti oli melko suppea ja pohjautui tieteelliseen kieleen, mutta kyllä tuosta jotain ymmärtää. Ja ainakin on helpompaa kuin viittominen, eikä varmaan niin helposti synny väärinkäsityksiä kunhan muistaa että sanajärjestys voi olla täysin pielessä.
Mutta mitäs tuossa lukeekaan..."olla hyvä liikkua kohti tämä planeetta oppia ja opettaa paljon" Hmm...Nyt tarvitaan mielikuvitusta. Niin tuossa alussa tosiaan voisi olla jonkinlainen tervehdys...Ja loppu liittyy selvästi viestiin. Se kuulostaakin paljon selkeämmältä. Lisää tekstiä..."mennä alus yö nukkua lisää sanoja jälkeen parempi helpompi" Menemme siis yöksi alukselle. Tuo loppuosa on kyllä vaikeampi...Ahaa. Saataisi tosiaan tarkoittaa että huomenna liitämme lisää sanoja ohjelmaan ja sen jälkeen on helpompi kommunikoida. Tulee kyllä olemaan vaikeaa, kaikki pitää selittää jo koneella olevilla sanoilla ja selkeillä kuvilla...Mutta nyt siis takaisin alukselle.
Aloin ilmeisesti vahingossa kirjoittaa romaania normaalipituisen aineen sijasta...Joten tämä on vielä kesken koska en ole jaksanut kirjoittaa lisää sen jälkeen kun vein aineen opettajalle.
Sanna Sipilä
Lappeenrannassa 15.1.-98
Olisi hauska kuulla ihmisten mielipiteitä...