Kling klong!
- Päivää, haluaisitteko ostaa siirtimen?
- Anteeksi minkä?
- Siirtimen. Siis teleporttilaitteen.
(Hiljaisuus)
- Eihän sellaista ole olemassa!
- Onhan, en minä muuten sellaista voisi myydä.
- Mikä huijari te oikein olette!
- En minä ole huijari.
- Ei tänään mikään aprillipäiväkään ole!
Pam!
Tällaista olisit saattanut kuulla, jos olisit ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Silloin siellä nimittäin kiersi ovelta ovelle oudon näköinen mies, joka yritti kaupitella ihmisille siirtimiä. Jotkut paiskasivat oven heti kiinni, toiset puhuivat miehen kanssa hetken aikaa. Kaikki olivat sitä mieltä, että mies oli joko hullu tai huijari, eikä kukaan halunnut ostaa siirrintä.
Prrrr.
- Päivää, ostaisitteko siirtimen?
- Minkä?
- Siirtimen, teleporttilaitteen, miksi sitä haluaakaan kutsua.
- Miten se toimii?
- En tiedä teknisistä yksityiskohdista, minähän olen vain kauppias. Mutta käyttö on aivan yksinkertaista. Kirjoitatte vain tällä näppäimistöllä ruudulle määränpäänne nimen ja se etsii joko omasta muististaan tai teidän muististanne sijainnin. Varmuuden vuoksi se kysyy vielä varmistuksenkin, siis tarkistaa galaksin, planeetan, mantereen ja maan nimen. Sitten vain painatte tätä nappulaa ja olette yleensä siellä, minne olette halunnut mennä.
Pam!
Kauppias oli sinnikäs, mutta ajan mittaan hän alkoi näyttää jokseenkin rasittuneelta. Parin tunnin jälkeen ensimmäisestä kellonsoitosta hän itseasiassa alkoi vihertää. Osa ovia avaavista ihmisistä alkoi ihmetellä, jotkut näyttivät huolestuneelta. Mutta suurin osa oli vieläkin vain närkästynyt siitä, että häntä yritettiin huijata. Lopulta mies oli niin oudon näköinen, että useimmat ohikulkijatkin jäivät hetkeksi tuijottamaan. Kauppias selvästi epäröi, mutta päätti kuitenkin yrittää vielä kerran. Ikävä kyllä tällä kertaa oven avannut henkilö oli vielä tavallistakin kiukkuisempi...
- Mitä nyt taas!
- Hyvää päivää...
- Ei tämä mikään hyvä päivä ole, kattia kanssa!
- Anteeksi, mutta haluaisitteko ostaa siirtimen?
- Mitä helvettiä?!
- Siis teleporttilaitteen. Eikö täällä kukaan ole kuullut sellaisesta?
- Minähän en osta yhtään mitään! Varsinainen huijari! Mitä humpuukimaakareita täälläkin on vapaana! Tuollaiset pitäisi laittaa vankilaan!
Ja niin edelleen. Huutoa jatkui varmaan minuutin. Ohikulkijat kerääntyivät ihmettelemään, mistä oikein oli kyse. Kauppias sinersi ja selvästi kärsi suunnattomasti. Hän naputteli jotain mukanaan kantamaansa taskulaskimelta näyttävään laitteeseen. Sitten hän katsoi vielä ympärilleen, mutisi "Mikä kurja planeetta!" ja painoi vielä yhtä nappulaa. Mitä hän sen jälkeen teki, ja missä hän oli, emme saa varmaan koskaan tietää. Sillä, kuten jo varmaan arvasittekin, hän katosi. Seurasi hetken hiljaisuus. Pian ihmisjoukosta alkoi kuulua ensin melko hiljaista mutinaa, sitten vähitellen kovempaa puheensorinaa. Ovella seisonut mies meni sisään ja paiskasi mennessään oven kiinni, lisäten vielä melumäärää.
Väkijoukko ei hajaantunut melko pitkään aikaan, päinvastoin suureni ohikulkijoiden jäädessä ihmettelemään, miksi toiset ovat paikalla. Piakkoin poliisi sai tietää asiasta ja virkavalta saapui paikalle. Väkijoukko väheni puolella, kun ne ihmiset, jotka eivät halunneet joutua mihinkään tekemisiin poliisin kanssa, liukenivat hiljalleen paikalta. Vielä jäi kuitenkin melko suuri joukko ihmisiä, joilta poliisi keräsi lausuntoja. Joidenkin kertoman mukaan ovella oli seisonut pieni vihreä mies, joka oli hypännyt ufoon. Nämä olivat tietenkin myöhemmin paikalle kertyneiden ihmisten lausuntoja, jotka eivät tienneet yhtään, mitä paikalla todella oli alun perin tapahtunut. Poliisin saamat lausunnot olivat niin erilaisia, että he päättivät unohtaa koko asian. Ja pian se unohtui muiltakin.
The end
Sanna Sipilä
Lappeenrannassa 12.5.1996
Olisi hauska kuulla ihmisten mielipiteitä...